Piiiiitkästä aikaa

Omena

Aikaa onkin vierähtänyt oikein kunnolla, edellisistä kuulumisista on jo lähes kuukausi. Mulla on ollut kovasti kaikkea touhua, koirien kanssa ja ilman, isoimpina matka Kölniin ja veljen häät. Häiden aikaan koirakolmikko olikin ekaa kertaa pidempään erossa isännästään ja emännästään, hienosti olivat tytöt pärjänneet kotona hoitotätiensä kanssa. Kiitoksia vielä Sanna ja Katja, koirat ottaa teidät mieluusti toistekin hoitajikseen!

Omena alkaa olla jo ”iso” tyttö, sillä on neljäkuukautispäivä ylihuomenna ja se alkaa olla jo samankorkuinen kuin Nanni – mutta Nanni onkin ihan kääpiökääpiösnautseri. 🙂 Rokotuksillakin käytiin viime viikolla, hienosti meni, silloin painoa oli jo 5,4 kiloa. Onneksi tyttö siis kasvaa, vaikka syöminen on edelleen vähän sitä ja tätä. Siirryimme nyt kahteen ruokaan päivässä, mikä on vähän helpotanut syömistä, nyt on enemmän nälkä, joten ruokakin uppoaa paremmin. Aiemmin Omena saattoi pari päivää aina vain käydä vähän näykkimässä kupistaan. Samoin nappuloissa on siirrytty lähes liottamattomaan nappulaan, vain kermaviilistä tulee pikkaisen kosteutta. Tuntuu kelpaavan paremmin tuollaisena.

Viikonloppuna käytiin ekaa kertaa Omenan kanssa juoksemassa metsässä, muille koirille se on jo tuttua puuhaa. Hyvin jaksoi pieninkin mukana hömpöttää, yhdessä menivät lenkkejään meidän lähimaastossa ja välillä kävivät kurkkaamassa, ettei olla saatu päähämme lähteä lipettiin. Nanni on varsinkin metsässä sellainen, että se tarkkaan huolehtii, että kaikki pysyvät matkassa ja jos joku jää jälkeen, niin sitä sitten odottelee. Kävimme joskus Nannin kanssa Suomen Snautseri-pinserikerhon Pirkanmaan alaosaston sanutseri-pinserilenkillä, ja sielläkin Nanni odotteli, jos joku jäi meidän taakse, vaikka olivat meille ihan vieraita ihmisiä. Mutta jos yhdessä on lähdetty, niin kaveria ei jätetä. 🙂

Tällä viikolla jatkettiin Omenan kanssa taas koirakouluilua, nyt ollaan Dogwitin Kiva koirakansalainen -kurssilla. Eilinen eka kurssikerta oli kyllä siitä kurja, että vettä satoi reippaasti, joten aika märkää ja kylmää touhua oli. Muuten kurssi vaikuttaa mukavalta, ja ryhmä on pieni, meitä on vain kaksi koirakkoa. Tuohon kurssiin kuuluu myös Kiva koirakansalainen -koe, ainakin toistaiseksi se tuntuu kyllä meidän kannalta aika kaukaiselta, kun koko kokeesta pitäisi selvitä ilman nameja. Tällä hetkellä kun Omena on vielä niin paljon kiinnostuneempi ympäristön ärsykkeistä kuin musta, vaikka mulla oiskin niitä nameja. Jospa se keskittymiskykykin siitä vielä paranisi, kun ikää tulee. Harjoittelu tekee mestarin, eikös…

This entry was posted in Yleistä and tagged , , , , , , , . Bookmark the permalink.