Pienen koiran pienet ilot

On aina niin mukava seurata, miten pienestä nuo koirat saavat keksittyä iloa elämäänsä. Omenan ja Nannin kestoilonaihe on tietysti painiminen, sitä ne voisivat tehdä loputtomiin – ja välillä kyllä tuntuu, että niin ne tekevätkin, ulkona ja sisällä, ennen ruokaa ja ruuan jälkeen, nukkumaan mennessä ja heti herättyään…

Nyt syksyn tullen Omena on saanut suurta iloa myös putoilevista lehdistä, niitä on kiva syödä ja jahdata. Varsinainen autuus tulee kuitenkin isännän juuri häntä varten haravoimista lehtikasoista, joihin on ihana syöksyä täyttä vauhtia pää edellä mylläämään tai käydä köllimään ja pureskelemaan mukavasti tarjolle kasattuja lehtiä.

Omena on pienen ikänsä ollut kiinnostunut kasvillisuudesta muutenkin, kaikkia kasveja pitäisi päästä maistamaan, ja juhlapäiväksi päivä muuttuu, kun isäntä tai emäntä oikein häntä varten nostaa kasveja maasta ja heittelee niitä houkuttelevasti häntä varten pitkin pihaa (lue: kitkee rikkaruohoja). Tänäänkin Omena oli löytänyt juurineen irti nostetun voikukan, sitä se roikotti suussaan ja juoksi täyttä vauhtia pitkin pihaa lehdet vain lepattaen. Sisällekin se ois pitänyt saada tuoda. Harmi, ettei mulla tälläkään kertaa ollut kameraa mukana, touhusta olisi saanut aivan mahtavan videonpätkän. 🙂

Yksi pieni ilo Omenalla on kyllä sellainen, ettei se paljoa ihmisiä naurata. Omena on nimittäin todella kiinnostunut housujen lahkeista ja paitojen ja hameiden helmoista. Ja kun sen kiinnostus näkyy puremisena ja hyppimisenä, niin pukeutuminen sen läsnäollessa on välillä aikamoista taiteilua. Yhteen (lähes uuteen) paitaan ja yksiin (jo todella vanhoihin) pyjamahousuihin se on jo saanut revittyä reiät, täytyy toivoa, että enemmiltä vahingoilta vältytään ja pikkukoirakin pikkuhiljaa oppii, että emännän pureminen ei olekaan ok, vaikka olisi kuinka innoissaan.Peppi metsässä

Sain muuten viime viikonloppuisen metsäreissun kuvatkin viimein koneelle, metsäily on kyllä myös yksi meidän koirien pienistä suurista iloista. Ja Pepille erityisesti rölliminen (pyöriminen) sammalikossa/jäkälikössä/turpeessa… Mitä kosteampaa ja roskaisempaa, sen parempi. 🙂 Sitä voi sitten tietysti miettiä, kuinka mukavaa se(kään) on näin omistajan näkökulmasta. Näihin tunnelmiin lopettelen tällä kertaa, toivottavasti syksy tarjoaa vielä paljon komeita syyspäiviä kulkea metsässä, painia pihamaalla, jahdata lehtiä ja kyyditä erinäisiä rikkaruohoja.

Nanni metsässäOmena metsässä

Posted in Yleistä | Tagged , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Pienen koiran pienet ilot

Piiiiitkästä aikaa

Omena

Aikaa onkin vierähtänyt oikein kunnolla, edellisistä kuulumisista on jo lähes kuukausi. Mulla on ollut kovasti kaikkea touhua, koirien kanssa ja ilman, isoimpina matka Kölniin ja veljen häät. Häiden aikaan koirakolmikko olikin ekaa kertaa pidempään erossa isännästään ja emännästään, hienosti olivat tytöt pärjänneet kotona hoitotätiensä kanssa. Kiitoksia vielä Sanna ja Katja, koirat ottaa teidät mieluusti toistekin hoitajikseen!

Omena alkaa olla jo ”iso” tyttö, sillä on neljäkuukautispäivä ylihuomenna ja se alkaa olla jo samankorkuinen kuin Nanni – mutta Nanni onkin ihan kääpiökääpiösnautseri. 🙂 Rokotuksillakin käytiin viime viikolla, hienosti meni, silloin painoa oli jo 5,4 kiloa. Onneksi tyttö siis kasvaa, vaikka syöminen on edelleen vähän sitä ja tätä. Siirryimme nyt kahteen ruokaan päivässä, mikä on vähän helpotanut syömistä, nyt on enemmän nälkä, joten ruokakin uppoaa paremmin. Aiemmin Omena saattoi pari päivää aina vain käydä vähän näykkimässä kupistaan. Samoin nappuloissa on siirrytty lähes liottamattomaan nappulaan, vain kermaviilistä tulee pikkaisen kosteutta. Tuntuu kelpaavan paremmin tuollaisena.

Viikonloppuna käytiin ekaa kertaa Omenan kanssa juoksemassa metsässä, muille koirille se on jo tuttua puuhaa. Hyvin jaksoi pieninkin mukana hömpöttää, yhdessä menivät lenkkejään meidän lähimaastossa ja välillä kävivät kurkkaamassa, ettei olla saatu päähämme lähteä lipettiin. Nanni on varsinkin metsässä sellainen, että se tarkkaan huolehtii, että kaikki pysyvät matkassa ja jos joku jää jälkeen, niin sitä sitten odottelee. Kävimme joskus Nannin kanssa Suomen Snautseri-pinserikerhon Pirkanmaan alaosaston sanutseri-pinserilenkillä, ja sielläkin Nanni odotteli, jos joku jäi meidän taakse, vaikka olivat meille ihan vieraita ihmisiä. Mutta jos yhdessä on lähdetty, niin kaveria ei jätetä. 🙂

Tällä viikolla jatkettiin Omenan kanssa taas koirakouluilua, nyt ollaan Dogwitin Kiva koirakansalainen -kurssilla. Eilinen eka kurssikerta oli kyllä siitä kurja, että vettä satoi reippaasti, joten aika märkää ja kylmää touhua oli. Muuten kurssi vaikuttaa mukavalta, ja ryhmä on pieni, meitä on vain kaksi koirakkoa. Tuohon kurssiin kuuluu myös Kiva koirakansalainen -koe, ainakin toistaiseksi se tuntuu kyllä meidän kannalta aika kaukaiselta, kun koko kokeesta pitäisi selvitä ilman nameja. Tällä hetkellä kun Omena on vielä niin paljon kiinnostuneempi ympäristön ärsykkeistä kuin musta, vaikka mulla oiskin niitä nameja. Jospa se keskittymiskykykin siitä vielä paranisi, kun ikää tulee. Harjoittelu tekee mestarin, eikös…

Posted in Yleistä | Tagged , , , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Piiiiitkästä aikaa