Omena

Omena

Omena (c) Niko Paulanne

Omena eli Silverjoy Onyx on tuorein lisäys laumaamme. Omena on syntynyt 15.5.2011 ja se on musta-hopea kääpiösnautserineiti. Omena on meillä sijoituskoirana, eli siitä on yritetty kasvattaa ja kouluttaa näyttely- ja tulevaisuudessa myös äitikelpoinen koiruus. Sen näyttelyura on alkanut ihan lupaavasti ja jatkoa seuraa varmasti,  ja äitiyskin on toivottavasti jo lähellä. Tuo koulutuspuoli on ehkä vielä vähän niin ja näin: Omenalla on edelleen tapana käyttää hampaitaan vaatteisiini ja välillä nilkkoihini ja ranteisiini, mutta onneksi vain silloin, kun se on innoissaan mun tullessa kotiin. Eikä se lujaa pure, nappaa vain kevyesti kiinni. Tämä on kyllä nyt kesällä 2013 vähentynyt huomattavasti, Pepin poismeno on jostain syystä rauhoittanut Omenan käytöstä (johtuen ehkä siitä, että Omena tykkäsi kiusata ja komentaa Peppiä, erityisesti silloin, kun minä tulin kotiin, mikä sitten nostatti kierroksia tilanteessa muutenkin). Muita kohtaan se on ihan asiallinen, ja vieraissa ja reissuilla se osaa käyttäytyä todella hienosti.

Omena tykkää juosta pitkin pihaa pää viidentenä jalkana, jahdata palloa, riepottaa ättämöttöjä ja makoilla emännän kyljessä sohvassa rapsutettavana mitä ihmeellisimmissä asennoissa. Voi kai sanoa, että se tykkää myös haukkua (keltähän se on sen mahtanut oppia), sen verran innoissaan se juoksee aidanvierusta aidan päästä päähän ja pihan laidalta toiselle haukkumassa ohikulkijoita – ja jää sitten aidan taakse vinkumaan, kun eivät ne tulleetkaan hänen kanssaan leikkimään.

Omena näyttelylookissa kesällä 2012

Omena näyttelylookissa kesällä 2012 (c) Riikka

Viimekesäisestä suurinhokkistaan eli tavallisesta bensakäyttöisestä ruohonleikkurista, jota Omena jostain syystä pelkäsi niin, että pakeni sisälle tärisemään, jos vain pääsi, Omena on tointunut, eikä se enää aiheuta paniikkia. Inhokkeihin kuuluu tällä hetkellä lähinnä pesulla käynti ja saunominen, niitä Omena välttelee pysyttelemällä kaukana alakerrasta silloin, kun isäntäväki kylpee. Muuten se suhtautuu yleensä asioihin uteliaan kiinnostuneena, mikä kyllä välillä vaikeuttaa ihmisten elämää aika lailla, kun nenä pitää työntää ihan joka paikkaan, kuten vaikka emännän epilaattoriin – tai trimmauskoneeseen, joka kerta.

Niin, ja ”salainen” pahekin Omenalla on: sukat ja alushousut. Jos se vain jossain pääsee niihin käsiksi, niin taatusti ne päätyvät suuhun. Ensin luikitaan tietysti äkkiä karkuun, mutta jos kukaan ei vähään aikaan tule omiaan etsimään, niin sitten kyllä patsastellaan sukkamytty suussa mahdollisimman näkösällä, että huomaattehan varmasti, mitä mulla on. Omenan bravuuri on isännän yösukkien varastaminen sängystä täkin tai tyynyn alta – paikka, johon sillä ei pitäisi olla mitään asiaa.

Heinäkuussa 2011 olen kirjoittanut Omenasta näin: Omena kotiutui meille 7.7.2011, ja alkuun se vaikutti varsin rauhalliselta tytsyltä. Nyt kun se on kotiutunut kesällä, niin rauhallisuus on karissut. Kyllä se toki osaa olla nätistikin ja rauhoittua, ja varsinkin vieraammissa paikoissa ja kylässä se käyttäytyy oikein nätisti. Mutta kotona hereillä ollessa vauhtia piisaa. Omena tykkää leikkiä sekä ihmisten että Nannin kanssa ja erityisesti se tykkää pureskella kaikkea. Onneksi ainakin toistaiseksi sen suurin pureskeluhimo on suuntautunut luvallisiin kohteisiin kuten leluihin ja puruluihin – valitettavasti tosin emäntäkin saa aika ajoin kokea pienten naskalihampaiden ei-niin-hellän kosketuksen.

Vielä toistaiseksi Omenasta ei ole huomattavissa, mistä se ei pidä, mutta nythän sillä vasta on aluillaan se kausi, jolloin ties mistä kehittyy mörköjä. Saas siis nähdä…