2013-02 Peppi ja töttörö (c) http://www.nikopaulanne.com
Pari viime viikkoa Peppi on joutunut liikuskelemaan tötterö päässään. Pepillä alkaa olla jo ikää (se täyttää syksyllä 11 vuotta) ja niinpä sillä on nyt jo toista kertaa harmia nisäkasvaimista. Kasvaimet leikattiin pois pari viikkoa sitten, jonka jälkeen Pepillä oli viikon antibioottikuuri ja tikit kymmenen päivää. Tikkejä poistettaessa haava oli vielä vähän ärtynyt, joten Peppi joutui syömään toisenkin kuurin ja tötterön kanssa kulkeminen jatkuu nyt vielä muutaman päivän kuurin jälkeen.
Leikkausta seurannut ilta Pepiltä meni tokkuraisena nukutuksesta toipuessa, kovasti se välillä yritti jaloilleen, mutta jalat eivät millään meinanneet kantaa. Ekan yön Niko nukkuikin Pepin kanssa alakerrassa, kun rappusten kiipeämisestä yläkertaan ei olisi tullut yhtään mitään. Alkuun liikkuminen tötterön kanssa oli muutenkin kovin hankalaa, Peppi törmäili joka paikkaan ja jäi jumiin, kun ei hoksannut peruuttaa, vaan yritti sinnikkäästi puskea eteenpäin. Rappuset varsinkin olivat kenkkuja, samoin pihalla liikkuminen, molemmissa kun olisi pitänyt nostaa päätä, ettei tötterö koko ajan olisi ottanut kiinni. Nyt, kun harjoitusta on jo aika lailla, ei tötterö enää menoa juurikaan hidasta. Ainoastaan omalle sohvapaikalle pääsemiseen Peppi tarvitsee edelleen apua, sinne hyppäämistä se ei ole edes yrittänyt.
Tällä hetkellä tötteröstä onkin varmaan enemmän harmia muille kuin Pepille itselleen. Pepin korvat kutisevat ilmeisesti erityisesti öisin, ainakin silloin yritys rapsuttaa niitä on kovimmillaan – tuloksena valitettavasti vain kauhean äänekäs tötterön rymistely, mikä kyllä pitää huolen siitä, että koko talo herää. Pahimpien rapsutuskohtausten aikana olenkin noussut ja käynyt itse rapsuttamassa Peppiä korvien takaa, sitten ovat kaikki voineet jatkaa rauhassa unia.
Tötterö päässä ei myöskään oikein saa kuonoaan kunnon lähihaisteluetäisyydelle mistään, mutta sehän ei estä Peppiä yrittämästä. Niinpä se laukkuihin, kenkiin, lumipenkkoihin jne törmäilyn lisäksi tökkii tötteröllään sekä Nannia ja Omenaa että meitä, meitä yleensä aika imakasti takaapäin pohkeisiin. Täytyy sanoa, että se tekee aika kipeää, vaikkei kovin kovasta muovista olekaan kyse. Pepin tökkiminen ja tötteröstä lähtevä kolina ovat johtaneet myös siihen, että Nanni suhtautuu Peppiin tosi varovasti ja välillä jopa pelokkaasti. Pahin paikka ovat portaat, joita Nanni ei meinaa uskaltaa nousta ylöspäin lainkaan, ilmeisesti se pelkää, että Peppi tulee nurkan takaa tötterö päässä vastaan. Täytyy toivoa, että pelko haihtuisi tötteröstä eroon pääsemisen jälkeen, muuten käy elämä hankalaksi talossa, jossa eletään kolmessa kerroksessa.
Pian toivottavasti päästään taas iloisempien kuulumisien pariin. Omena on menossa viikonloppuna näyttelytrimmiin ja sen jälkeen sillä on tulossa kolme näyttelyä, kahdesti Tallinassa ja kerran Eurassa. Niitä odotellen.
