Onpas tosiaan vierähtänyt aikaa viime kerrasta… Nyt eletään jo melkein joulukuuta, mikä tarkoittaa meidän koiruuksilla sitä, että Omenasta on tullut jo iso tyttö. Kuva on elokuulta, jolloin se oli vielä ihan pieni karvapallo! Nyt se on kuusi ja puoli kuukautta ja noin kuukauden verran se on näyttänyt jo ihan käppänältä, kun sen pentukarva nypittiin ja karvat laitettiin muutenkin aikuisempaan kuosiin. Parta on vielä aika tynkä, mutta sitä on aikaa kasvatella.
Viikonloppuna kävimme Omenan kanssa Annea, Rikiä ja velipoika-Oskua tapaamassa. Olipa aika hauskan näköistä, kun neiti oli poikien kanssa saman kokoinen, mitta näytti 34,5 cm! Ei mikään pikkuneiti tosiaankaan. 🙂 Toivoa sopii, ettei tuosta enää innostuisi kasvamaan… Nanni on Omenaan verrattuna ihan pikkuriikkinen, ja nyt se erottuu tosi selvästi, kun Nanninkin karva on lyhyeksi nypittynä. Ensimmäistä kertaa sain sen muuten nypittyä ihan itse alusta loppuun, oon kyllä ylpeä itsestäni. Nanni ei ole mikään helppo nypittävä, se on tosi herkkä ja pistää hanttiin oikein tosissaan, onneksi nykyään enää kiemurtelemalla.
Nannilla ovat silmät olleet nyt syksyllä huonommassa kunnossa, kaulurin kanssa mentiin taas varmaan kuukausi, ja kun ei sillä ja sitkeällä huuhtomisella ja kostuttamisella tilanne rauhoittunut, niin lääkäriinhän sitä oli mentävä. Nyt antibioottikuurin jälkeen silmät on taas paremmassa kunnossa, pitäisi kuitenkin varata kontrolliaika Hakametsän eläinlääkäripalveluun Elfingin Sannalle, niin tiedettäisiin, missä mennään. Yritänpä saada käynnin jälkeen kerrottua tilanteesta.