Nyt sitten kangasalanmelkeinkarvatonkoiramme on vielä karvattomampi. Sain Nannin nyppimisen ja ajelut valmiiksi reilu viikko sitten ja saksilla tehtävät siistimiset viime viikon lopulla. Olisi pitänyt hoksata laskea, paljonko tuohon meni aikaa, mutta enpä huomannut, tuskin ainakaan 12 tunnin alle jäätiin. Ja viimeiset nyppimiset kyljistä, niskasta ja päälaelta tehtiin niin, että Niko seurusteli koiran kanssa ja piti sitä paikallaan ja minä nypin, eli Nikonkin aikaa kului kolmisen tuntia. No, taito karttui ja valmista tuli, ensi kerralla sitten ehkä vähän nopeammin. Ja ehkä vähän lähemmäksi oikeaa lopputulosta, aika monta kohtaa taitaa olla tuossa trimmissä pielessä.
Oli Nanni kyllä heti nyppimisen jälkeen aikamoinen vaaleanpunainen nakki. 🙂 Nyt karva on alkanut jo vähän kasvaa, eikä nypitty alue näytä enää vaaleanpunaiselta vaan alkaa etäisesti muistuttaa mustaa. Kauhean kuvauksellisella tuulella se ei tänään ollut, mutta ehkä kuvista saa kuitenkin käsityksen, miltä se tällä hetkellä näyttää.
Nannin silmät eivät oikein ole ottaneet rauhoittuakseen, rähmiminen alkoi lähes heti, kun antibioottisilmätippakuuri sunnuntaina loppui. Ensi viikolla on aika vakkarilääkärille, tarvitsee jatkaa siihen asti noilla antibioottitipoilla. Tulehduksen kunnolliseen taltuttamiseen taidetaan tarvita myös suunkautta otettavaa antibioottia. (Olis pitänyt tietysti hoksata pyytää sitä jo ekalla käynnillä, mutta kai sitä kuvitteli, että kyllä ell tietää. Ja kun edellisestä tulehduksesta oli onneksi jo sen verran aikaa, etten siinä kohtaa muistanut, että viimeksikin tarvittiin sekä tipat että tabletit.) Kuvissa ehkä vähän näkyy oikean silmän (selvästi huonompi, vasen taitaa olla melko kunnossa) tilanne, rähmä on kellertävää/vihertävää ja sidekudos punoittaa.
Korjauksena muuten edelliskertaiseen: Baltiassa kaksi junnusertiä vastaa yhtä aikuisten sertiä vain Virossa, Liettuasta olisi siis saatava se kolmas junnuserti ja junnunvalion titteli, että Omenan aiemmista junnuserteistä siellä olisi hyötyä. Syksymmälle on suunnitelmissa vierailuja Baltiaan, mutta ne ovat vielä epävarmoja, varmaa (tai no mikä nyt ikinä on aivan varmaa) on silti se, että Omena esiintyy seuraavan kerran kehissä Tampereen ryhmänäyttelyssä 1.9. Minä en sinne pääse paikanpäälle jännäämään, sillä silloin on minun vuoroni olla Liettuassa, ei tosin koirahommissa. 🙂